EI MIKÄÄN MARTTAKERHO!

Pääkaupunkiseudun JHL-nuorten järjestämä Ei mikään marttakerho! -iltamat sujuivat mielenkiintoisia ja intensiivisiä puheenvuoroja kuunnellessa. Keskiviikkoiltana 8.5. Harjun nuorisotalolla järjestetyn tapahtuman teemana oli ammattiliittotaistelujen historia ja nuorten osallistuminen nykypäivän ammattiliittotoimintaan.

Ilta alkoi sillä, että kuulimme Päivi Uljasta ammattiyhdistysliikkeen historiasta. Uljas on työskennellyt Suomen Elintarviketyöläisten liitossa ja tehnyt historiantutkijana väitöskirjan hyvinvointivaltion läpimurrosta. Puheenvuoronsa aikana hän esitteli työväenliikkeen historiallisia saavutuksia ja sitä, miten hyvinvointivaltio on rakentunut työväestön kamppailun tuloksena. Suomessa vielä 30-luvulla yli puolet ihmisistä sai palkkansa maataloudesta, joten kaupungistuminen ja hyvinvointipalvelujen muodostuminen tapahtui hyvin nopealla aikavälillä. Samaan aikaan työläiset taistelivat itselleen oikeuksia. Näistä yksittäisiä suurimpia saavutuksia on vaikea edes listata, koska niitä on niin paljon - ainakin 8 tunnin työpäivistä, työttömyysvakuutuksesta, kesälomista, sairausvakuutuksesta ja eläkkeistä on syytä kiittää menneiden sukupolvien ay-veteraaneja.

Lisäksi Uljas kertoi, miten tuotannon muutos tuotti sellaisen yhteiskunnallisen tilan yleislakon jälkeisessä Suomessa, jossa ammatillinen ja poliittinen työväenliike pystyi saavuttamaan hegemonisen aseman ja ajamaan läpi yllä mainittuja saavutuksia.

 

Päivi Uljaksen puheenvuoron lopuksi nostettiin pihalla malja hyvinvointivaltiolle!

Uljaksen jälkeen puheenvuoron sai Metalliliiton nuorisosihteeri Jussi-Pekka Ahonen. Halusimme kuulla, kuinka muissa ammattiliitoissa nuorisotoiminta toimii, jotta voisimme oppia niistä ja saada ideoita omaan toimintaamme. Metalliliitto panostaa nuorisotoimintaan: heillä on kaksi nuorisosihteeriä, joka mahdollistaa jalkautumisen kentälle. Nuoria käydään tapaamassa ja yhteistyötä tehdään runsaasti. Valtakunnallisia tapahtumia järjestetään suunnilleen kuusi kappaletta vuodessa. Suurin näistä on Kesäpäivät, joka kerää noin 300 osallistujaa. Lisäksi järjestetään Nuorisojaostopäivät keväisin, Metallimiittinki syksyisin Murikka-opistolla, sekä muita pienempiä tapahtumia.

Ahonen kuitenkin kertoi, että myös Metalliliitolla on pulaa nuorista aktiivijäsenistä. Jäsenmäärä pienenee, syynä ovat alan rakennemuutokset, mutta myös työpaikkakohtaisen edunvalvonnan katoaminen. Osallistuminen nuorilla ja jäsenillä ylipäänsäkin on laskusuunnassa. Työpaikoilla ei ole enää riittävästi luottamusmiehiä, jotka liittäisivät uusia nuoria työntekijöitä liittoon. Ahonen näkee ongelman myös laajempana: ammattiliittojen saavutuksia ja merkitystä ei tuoda riittävästi esiin ja yhteiskuntaoppia ei opeteta esimerkiksi ammattikoulutuksessa tarpeeksi.

Näiden perusteella Metalliliitto on käynnistänyt kampanjan, jossa ihmisiä kannustetaan järjestäytymään ammattiliittoihin, jotta työehtoja voidaan valvoa ja parantaa. Ammattiliittojen on päästävä eroon mielikuvasta, että ne ovat pelkästään ”vakuutuslaitoksia”, jotka antavat kivoja etuja ja ansiosidonnaisen. Muista Euroopan maista on jo saatu hyviä kokemuksia tämäntyyppisistä kampanjoista.

Lisäksi Metalliliitto panostaa erityisesti nuoriin jäseniin. Nuorten toiminta on pysynyt saman kaavan mukaisena useita vuosia ja nyt sitä halutaan uudistaa. Nuorille aktiiveille järjestetään koulutuksia esimerkiksi esiintymisestä ja ay-tietoisuudesta. Aktiiveille annetaan enemmän vastuuta ja toimintaa tehdään yhdessä, jotta ammattiyhdistyskulttuuri saadaan uudelleen luotua työpaikoille.

 

JHL:n nuoria aktiiveja kuulemassa Metalliliiton nuorisosihteeri J-P Ahosta.

Illan viimeinen puheenvuoro annettiin tietenkin omalle liitolle. Jussi Päiviö työskentelee suunnittelijana JHL:n yhteiskuntavaikuttamisen osastolla. Hänet oli kutsuttu tilaisuuteen kertomaan JHL:sta uusille aktiiveille sekä pohtimaan yhdessä meidän kanssa, miten nuoret voisivat saada liitossa enemmän ääntään kuuluviin.

Liiton tekemän tutkimuksen mukaan jäsenet eivät osallistu aktiivisesti liiton toimintaan pääosin ajanpuutteen tai henkilökohtaisen elämäntilanteen vuoksi. Kuitenkin ainoastaan hyväntekeväisyysjärjestöt koettiin ay-toimintaan mielekkäämmäksi, joten kiinnostuneita jäseniä varmasti olisi. Ongelmaksi on koetty myös se, että yhdistysten toimintaan on vaikea päästä mukaan tai niiden toimintatavat eivät vastaa omia toiveita. Myöskään liiton poliittisuus ei miellytä kaikkia jäseniä.

Miten nuorten ääni sitten voitaisiin saada kuuluviin?
- toimintatapojen muutos – osallistumisen helppous
- demokratian laajentaminen – enemmän jäsenäänestyksiä
- nuorten tultava itse mukaan tavoitteiden asetteluun

 

Päiviön kalvosulkeiset? Ei, vaan tärkeää tietoa liittomme järjestäytymisalueesta!

Ilta oli hyvin vuorovaikutteinen, osallistujat selvästi mielenkiinnolla mukana ja monella toivottavasti heräsi paljon ajatuksia siitä, mitä itse toivoo JHL:lta. Jatkamme keskustelua ja suunnittelua pian!

teksti: Reetta Keränen