Ammattiliittojen taistelemat edut eivät välttämättä kuulu 16-vuotiaan yleissivistykseen, joka menee ensimmäistä kesää duuniin jäätelökioskille. Ne eivät välttämättä kuulu 20-vuotiaan yleissivistykseen, joka menee ensimmäiseen vakituiseen duuniinsa varastolle. Ne eivät välttämättä kuulu edes 40-vuotiaan yleissivistykseen, joka on työskennellyt rautateillä jo 10 vuotta.
Lienee siis syytä ainakin yhden kirjoituksen voimin tuoda esiin niitä etuja, mitä ammattiliitot ovat taistelleet meille ay-historian aikana. Ilman liittoja tuskin edes haaveiltaisiin minimipalkasta tai palkallisista lomista. Nämä ovat monelle nykyjään itsestäänselvyyksiä, mutta ennen ajat olivat pahempia.
Erityisesti minimipalkkoja kritisoiva uusliberalistinen siipi oli valmis moiset heittämään saman tien romukoppaan. Tällä seurauksella sitten työtä olisi varmasti enemmän, mutta työstä maksettaisiin sellaista korvausta, jolla ihminen ei tulisi toimeen. Näin ollen sanaparsi ”itsensä tappaminen työllä” saisi uuden merkityksen.
Minimipalkkojen suhteen pitää kuitenkin myös olla tarkkana, sillä haitari niiden välillä on kova. Yhdysvalloissa, joissa muuten ammattiyhdistystoiminta on todella marginaalista ja poljettua, minimipalkka on alle 6 euroa tunnissa. Australiassa se puolestaan on 12 euroa tunnissa. Suomessa ammattiliittojen neuvottelemat työehtosopimukset pyrkivät takaamaan sen, että minimipalkka on kohtuullinen, mutta niissäkin toisaalta voi olla hiottavaa sen suhteen, onko esimerkiksi alle 9 euron palkka kohtuullinen minkäänlaisesta työstä?
Mutta ajatelkaapa esimerkiksi palkallista lomaa. Lähes 100 vuotta sitten Suomessa taisteltiin ensimmäinen alle viikon pituinen vuosiloma. Nyt meillä on jo muutaman viikon kesälomankin lisäksi tullut rinnalle talviloma. Tällaisia palkallisia lomia ei vietettäisi ilman ammattiyhdistysliikettä. Eikä sellaisia vietetäkään maissa, joissa ammattiyhdistysliike ei ole onnistunut taistelemaan lomia työntekijöille.
Erityisen tyytyväinen olen henkilökohtaisesti Suomessa ammattiyhdistysliikkeen vahvasti ajamaan työterveydenhuoltoon. Uniikki systeemimme toimii loistavasti varsinkin nyt, kun uusliberalistiset voimat moukaroivat julkista terveydenhuoltoamme. Väitän, että koko terveydenhuoltosektorimme olisi kriisissä ilman työterveyshuoltoa. Vielä kun saamme yritykset käyttämään sellaisia palveluntarjoajia, jotka eivät maksa veroja veroparatiiseihin, niin olemme jo askeleen lähempänä parempaa yhteiskuntaa.
Ettei tämä nyt kävisi liian ylistäväksi ja kehuvaksi, niin mainittakoon toki, että ammattiyhdistysliikkeessä ja liitoissa on kyllä kritisoitavaakin. Paras osa tästä tarinasta on se, että sinä voit vaikuttaa liittoosi lähtemällä mukaan toimintaan. Asiat eivät yleensä tuppaa korjautumaan sillä, että ollaan vain kahvihuoneella napisemassa siitä, kuinka mikään ei toimi. Asiat korjautuvat niin, että sinä lähdet mukaan.
kirjoittaja: Henri Turkia, Pääkaupunkiseudun JHL-nuorten aktiivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti